Itse muutamaan otteeseen eläinkaupassa työskennelleenä olen päässyt seuraamaan asiaa läheltä. Oma kantani asiaan on se, ettei lemmikkieläinliikkeessä tarvitsisi myydä kuin tarvikkeita ja ruokaa.

Itse olen aina pyrkinyt antamaan lajiyhdistyksen ohjeet mukaan ostajille ja kertomaan mahdollisimman paljon eläimestä. Ja gerbuille olen aina myynyt (kovempaa muovia olevan) dunan, joskus terraarion. Itselläni on aika vahvat pohjatiedot jyrsijöistä ja kaneista ja jos jotain en tiedä, tiedän kyllä mistä sen tiedon löydän.

Totta on se, ettei lemmikkieläinliikkeistä usein saa riittävää saati asiantuntavaa ohjeistusta ja usein eläinten oloissa on parantamisen varaa. Yleisin peruste pienille terroille/häkeille on se, että "eiväthän ne asu siinä kuin hetken". Näin ei kyllä aina ole. Eläimet ovat arkoja, koska niitä ei ole aikaa käsitellä tarpeeksi.

Mielestäni tästä ei kannata mitään mielipidekirjoituksia alkaa tämän enempää väsäämään, onhan meillä kuitenkin tarkoitus tehdä yhteistyötä tämän seudun lemmikkieläinliikkeiden kanssa

Olen ihan samaa mieltä Niinan kanssa, että voisivat kyllä keskittyä pelkästään rojun myyntiin. Minusta 18 euroa yhdestä kääppäristä on aika korkea. Kun muistaakseni kääppäreilläkään ei ole kuin 10 euroa suositus hinta, jos en väärin muista. SGY:llähän oli suositus hinnaksi määristelty 15 eur./eläin, mutta nyt se onkin jo poistunut SGY ehdotuksista. No sen olen kyllä maksanutkin aika monesta eläimestä. Itse pidän 10 euroa sopivampana, sen kokoisesta elukasta. Mutta sen takia ehdotin sellaista pientä tekstin pätkää niille jotka ovat ostamassa ensimmäistä eläintään. Ihan myös omistajan edunkin kannalta, vaikka tekisimmekin yhteistyötä lemmikkikauppojen kanssa. Tässä vaan tulee eteen lemmikin myyjän vastuu taas esiin. Tai voitas tehdä teksti miksi yhdistys on perustettu tänne, mitä vaikutuksia sillä haemme Pohjois-Karjalan jyrsijäharrastajien ja kasvattajien eduiksi. Itse en osta lemmikkikaupoista yleensä kuin kassi tolkulla ruokaa, sekä kuivikkeita, joskus heinää myös joskus saattaa tarttua mukaan esim. juomapulloja jne.

Samalla kannalla jälleen kerran (erittäin mielenkiintoinen keskustelu, muuten ) Itselläni on kasvatuksessa sellaiset periaatteet, ensin yksi poikue pois, ennen kuin uutta ruvetaan tekemään. Haluan että eläimet pääsevät hyviin koteihin. Ne jotka yleensä vie eläinkauppoihin myyntiin, niin en tiedä. Itse kun ei yleensä tiedän eläimen "alkuperää" tiedä minkälainen kasvattaja siellä on ollut. Esim. samalla eläimellä useimpia poikueita jne.

Nyt täytyy kyllä ihan rehellisesti sanoa, etten ole koskaan kuullut minkään lajin virallisesta kasvattajasta, joka veisi eläimiään eläinkauppaan kaupattavaksi. Onko sinulla esimerkkejä näistä kasvattajista?

Miksi sillä jalostustyöllä on niin kiire, ettei voi odottaa, että edellinen poikue on löytänyt uudet kodit. Eikös kaikki poikaset kuitenkin ansaitse samanlaisen arvostuksen ja hyvän kodin ulkonaisista- ja jalostusominaisuuksista huolimatta.

Ja en oikein jaksa uskoa, että eläinkauppiaat tenttaisivat ostajaa samalla lailla kuin kasvattajat. He kun harjoittavat liiketoimintaa, kasvattajat taas ovat harrastajia.

Itse vein eräässä vaiheessa eläinkauppaan roborovskipoikasiani, papereiden kera. Etelämmässä olen itsekin törmännyt samaan ilmiöön, eivät kaikki eläinkauppiaat eläimiä huonosti kohtele ja monet suuremmat kasvattajat eivät sen enempää kerkiä eläimiään käsittelemään kuin eläinkaupoissakaan.

No sitä en varmasti usko, että eläinkaupat nyt kohtelisi eläimiään huonosti. Mutta lajokohtaisessa hoidossa saattaisi olla parannettavaa. Yhden "crest" marsun olen ostanut eläinkaupasta ja sen turkki oli ihan hirveessä kunnossa, niin rasvainen (tulehdus vaara). Minusta marsun rasvarauhasen puhdistus etenkin uroksilla on erittäin tärkeää, etenkin tulehduksen välttämiseksi. Mutta sitähän varten ihmisten aivot on keksitty, voi käyttää omaa päätään. Esim. jos vaikka virallisella kasvattajalla näkisi ettei kaikki ole ok. Niin ei sieltä pakko ole ostaa, ei edes säälistä. Itse pyrin välttämään sääli ostoksia. Sillähän sitä vastuutonta toimintaa vasta tuetaankin. Mutta vaikka kasvattajalla olisikin enemmän eläimiä ja ei niin taas käsiteltyjä, osaa hän kertoa eläinten taustoista enemmän taas kuin eläinkauppias. Kun kasvattajissa on paljon hyvääkin: he tukevat uutta eläimen omistajaa pulmatilanteissa, kertovat enemmän jyrsijäharrastuksesta ja mahdollisuuksista harrastaa jyrsijöitä, sekä jos omistaja haluaa tietää vielä enemmän kasvattaja voi kertoa lajikohtaiseen hoitoon vinkkejä, sellaisia mitä ei lue kirjassa. Eniten minua harmittaa se, jos ostaja kysyy eläinkauppiaalta eläimen kasvattajaa ja eläinkauppias sen tietää, miksi sitä ei voi kertoa? Itseäni kyllä hirveesti aina kiinnostaa kuka on eläimen kasvattaja. Ja minkälaiset vanhemmat eläimellä on. Mutta omasta milestäni Suomessa on todella hyvin asiat kani- ja jyrsijäharrastuksesta. Täällä tuontanto ei ole niin massiivista vielä, kuin ulkomailla onneksi.

Joissakin liikkeissä tuntuvat hoitavan eläimiä suht. hyvin. Tietenkään myyjät ei voi kaikista lajeista tietää kaikkea, kunhan nyt edes tietäisivät sen oleellisen, mitä tarvitaan siksi aikaa minkä eläin siellä viettää. Parissa liikkeessä huomannu rottien terraariossa jopa lapun jossa kertoivat etteivät myy yksineläjiksi. Sama gerbiilien kohdalla. Mun mielestä jo sekin aika hurja juttu. Jotkut ostajathan vinkuu ja vonkuu kasvattajillekkin että eikö nyt kuitenki vaan yksi kun jos mää oon sen kanssa paljon ja..

Minulle on tullut rottia kahdesta liikkeestä. Ensimmäiset P-Pohjanmaalla asuessa naapurikaupungista. Ikää oli silloin ehkä 10v. ja kun lähimmät kasvattajat tuntu olevan satojen kilometrien päässä niin liikkeestä hakeminen oli itsestään selvyys. Myivät liian pienen häkin, ei hoito-ohjetta tai mitään. Vanhemmat haki rotat, en ollut mukana. Myivät siis rotista mitään tietämättömille jotka kertoivat että 10v. tytär nämä hoitaa.. Harmi kyllä etten ollut mukana, oisin kyllä osannu vaatia isompaa häkkiä.

Viime keväänä Turun näyttely-reissulla kävin paikalliset eläinkaupat läpi. Yhdessä oli viikkoa aiemmin Ruotsista yksityiseltä kasvattajalta tuotuja poikasia, joista yksi oli pirun hyvän näkönen silver black, tosi kivan luonteiseltaki vaikutti. Hinta oli epäilyttävän alhainen, mutta ostin kuitenkin. Muuten eläinten olot oli hyvät (mitä nyt aika paljon eläimiä per terra) ja hoito-ohjeen sai mukaan, myyjä jopa muisti kysyä onko mulla lämmintä kassia tai jotain missä boksi kuljettaa (ulkona maaliskuun kylmä tuuli), mutta en oikein hyvällä kattonu ku se kisko ja nosteli niitä poikasia hännästä.. Luulen että tuo myyjä ois saattanu varovaisesti kysellä muutaki jos en ois käyttäytyny "asiantuntevasti" (heh..).

Niin ja tää rottahan tosiaan on mahtava luonne! Kaverin kämpillä otin sen boksista syliin ja se "vaan oli". Kesympää poikasta en oo saanu suoraan kasvattajiltakaan. Että onhan niitä mukavia poikkeuksiakin..

Onneksi on olemassa luotettavia tyyppejä täällä Pohjois-Karjalassa, joilta saa asiantuntevista oloista hyviä lemmikkejä (aina tietysti eläimissä poikkeus persoonia löytyy)

Henk. koht. ostin ensimmäisen hamsterini (tämä Santtu, joka sielläkin päin tänään vieraili) eläinkaupasta, ja sain mukaan hoito-ohjeet, pitkät pätkät kertomuksia lajista, tarkat tiedot ruokamerkeistä joita on syönyt, syntymätodistuksen jossa isä ja äiti + sisarusten määrä, kasvattajan nimen, kaupan tiedot, jne. jne. Tarkan syntymäpäivänkin tiedän. Hamsu oli ostettaessa jo reilut 3 kk, mutta erittäin kesy, kiltti, ei koskaan purrut minua, siistissä kunnossa ja terve. Eläimet oli lajiteltu sukupuolen mukaan, ainut joka häiritsi oli eläinten häkkien tyhjyys. Tosin, eiväthän nämäkään hamsut siellä luultavasti kauaa aikaansa elämästään vietä, kun jo omaan kotiin pääsevät.

En sitten tiedä, miten sielläpäin, mutta täällä Etelä-Karjalassa näin.

Krista Nordberg

Hei!

Haluan tuoda tähän keskusteluun mukaan lemmikin ostajan, ei kasvattajan näkökulman. Minä olen hankkinut lemmikkini aina kasvattajalta suoraan. Minusta on mukava saada tietää lemmikin taustasta ja lähtökohdista enemmän. Olen eri mieltä siitä, että (kaikki )lemmikkikauppiaat myisivät lemmikkejä (esim. kanit) halvemmalla kuin kasvattajat. Olen ostanut kaksi kania eri kasvattajilta ja hinnat ovat olleet jopa halvempia kuin lemmikkikaupoissa. On mukava myös pitää yhteyttä oman lemmikkinsä kasvattajaan, jos tulee vaikka jokin pulma.

Olen myös kiertänyt monia lemmikkieläinkauppoja ympäri Suomen ja tullut siihen tulokseen, että tasoerot ovat valtavia. Toimin aikoinaan aktiivisesti eläinsuojelukysymysten parissa ja katson lemmikkikauppoja tietystä näkökulmasta. Valitettavan usein on niin, että kiireisillä lemmikkikauppiailla ei ole aikaa seurata myytävien lemmikkien hyvinvointia päivittäin. Valitettavan usein jyrsijöitä pidetään lattiatasossa, liikkeen ulko-oven ollessa talvellakin pitkiä aikoja avoinna (esim. kun puretaan kuormaa) Lisäksi lemmikit eivät voi olla stressaantumatta jatkuvasta väenpaljoudesta, jos jyrsijöitä pidetään liikkeessä avoimesti esillä. Olen nähnyt rikkinäisiä tai liian suuria juomapulloja pienillä jyrsijänpoikasilla, joista ne eivät sitten yrityksistä huolimatta janoissaan saa juoduksi!

Tähän pitää mainita, että eivät suinkaan kaikki lemmikkikauppiaat ole vastuuntunnottomia. On heitä, jotka pitävät myytäviä jyrsijöitä erillisessä huoneessa ja asiakkaat voivat katsella niitä lasin takaa Tämä palvelee myös niitä asiakkaita, jotka ovat allergisia jyrsijöille yms. he voivat tulla liikkeeseen asioimaan akvaario- tai tarvikeostoksille ilman pelkoa allergiaoireista Usein kauppiaat myös pitävät myytävillä jyrsijöillä muita eläinkauppiata korkeampaa hintaa, jotta eläimellä olisi arvoa.

Eläimiä kunnioittava ostaja kyllä katsoo tarkkaan mistä eläimensä ostaa

Olen kyllä huomannut yhden asian eläinkaupan eläimissä...oletteko te? 1.Ne ovat arkoja 2.joskus todella ärtyneitä ja purevat helposti 3. eivät saa yksilöllistä rakkautta ja niille ei puhuta/jutella 4. Ja luulevat että kaikki ihmiset ovat sellaisia että he eivät rakasta tätä. mutta ei kaikissa eläinkaupoissa ole todellakaan näin! minusta Faunatar on oiva eläinliike (oma mielipiteeni) ja eläimet myös viihtyvät siellä. olen nähnyt sellaisiakin eläinliikkeen eläimiä jotka eivät olenneet halunnut lähteä sieltä. ja kirjoitukseeni voi olla erimieltäkin mutta tässä omani.

Sen verran haluan puolustautua etteivät kaikki ei-viralliset kasvattajat pidä eläimiään huonoissa oloissa ja teetä sukusiitosta. En ainakaan minä Vaikka vienkin silloin tällöin muutaman poikasen eläinkauppaan ja saan niille ruokaa vaihdossa.
Kuitenkin jos olisin ostamassa lisää eläimiä, ostaisin ne mieluummin joltain kasvattajalta suoraan, silloin saa ainakin tietää tarkat vanhemmat, iän, ym

^mulla on aikalailla sama politiikka. Haluan tehdä kunnollisen myyntisopimuksen, puhua ostajan kanssa ja ennen kaikkea kuulla sen tulevasta kodista. Sekä tarjota tukeani jatkossa. Toki chinchilloilla on poikasmäärä ja -tiheys hiukan erilainen kuin pienemmillä jyrsijöillä, mutta en eläinkauppaan kasvattaisi pienempiäkään.

Itse tiedän osassa eläinkaupoista tehtävän melko härskiäkin sukusiitosta, monesti vahingossa, kun eläinten sukupuolia ei osata tarkastaa tai poikaset jäävä vieroittamatta ja ovat liian pitkään kaikki keskenään. Näitä sitten myydään asiakkaille kertomatta asiasta ollenkaan.

^nuo kohdat voin kaikki itse myös allekirjoittaa. Ja degut olen huomannut myös ja maininnutkin asiasta. Vastaus oli, että "eivät ne siinä pitkään ole". Ja sitten kun menee kuukauden päästä katsomaan, niin sama meininki jatkuu.

Minun puolesta eläinten myymisen kaupassa voisi kieltää kokonaan tai asettaa luvanvaraiseksi lajeittain.