Haluaisin tuoda esille sairauden kanien keskuudessa josta henkilökohtaisesti en ole liiemmin internetistä tai kirjoista löytänyt...

Eli toissa yönä jo kohta 3 vuotta (olisi täyttänyt 15.5.) kääpiöluppakorvanaaras menehtyi edessäni kivuliaalla tavalla olohuoneen lattialle.

Little Sunshine eli "Sanni" oli melkein ehtinyt asua luonani 1 vuoden uroshermuni kanssa, jota ennen Sanni asui toisessa perheessä. Sannin asuinolot eivät näyttäneet olevan parhaimmasta päästä siellä, sillä nähdessäni sen Sanni asusti yksin häkissä, 2,5cm pitkine kynsineen, hilseilevine turkkeineen, vuotavine nenineen varustettuna agressiivista puremista ja kynsimistä, jos joku uskalsi käden laittaa tytön häkkiin. Ruokinta oli pahasti pielessä (mm. osku siemenseosta, halpis silppuheinää, annettiin kokonaisia pehmeitä sämpylöitä, omenoita ja keitettyjä perunoita) ja Sanni ripuloikin melko voimakkaastikin ja kaikki kanin luontainen käyttäytyminen ja aktiviteetti oli estetty pitämällä häkissä ilman piilopaikkoja yms..

Lapsille se oli ostettu, kun söpö oli ja pakettitarjouksena häkkeineen, vermeineen eläinkaupasta saatiin niinkin kivasti mukaan pienten leluksi. (tai näin minä tämän käsitin heidän puheistaan)

Eli Sanni oli 2v kun hän tuli luokseni ja hoidin pientä niin hyvin kuin pystyin (lyhennettiin hampaita, tehtiin loishäätö, hoidettiin kynnet, vaihdettiin ruokinta tasapainoisemmaksi asteittain, opetin Sannia liikkumaan rennosti häkin ulkopuolella vapaana ympäri päivää). Tyttö pelkäsi ihmisiä kuollakseen, mutta kuitenkin kuukausien myötä Sanni muuttui aurinkoiseksi, pirteäksi, iloiseksi ja sosiaaliseksi tytöksi, jolle herkut kelpasi (sellaisetkin olisi kelvannut jotka eivät kaneille mitenkään sopisi). Kuitenkin Sannin vatsa oireili välillä, se turposi ja yritin hieroa mahaa kun arvelin sen olevan lievää tukosta ja annoin tuoretta varovasemmin, jotta ripulointia ei tulisi seuraavaksi. Viikoittain ke ja su olivat paastopäiviä, jolloin annoin ruokana heinää, vettä ja vitamiinikivet, toisena niistä illalla lisänä kauralimaa ½dl per kani. Muuten aamuisin lisänä oli reilut ruokalusikalliset Rodo pellettiä ja iltaisin annoin heille reilun kourallisen tuoretta ja välillä pienet määrät auringonkukan siemeniä, kuivaa leipää, rusinoita...

Ja nyt aivan ykskaks to aamuna huomasin ettei kaikkea puuroa oltukaan syöty paastopäivän ohella, eikä juotukaan niin paljoa. Heinähäkki oli liki täynnä ja mietin heti suolitukosta. Kuitenkin aamiainen (pelletit) maistui kummallekin heti alussa antaessa, joten lähdin töihin jos myöhemmin tarkistan tilannetta uudelleen töiden jälkeen.
Kun palasin kotiin, ei kaikkea aamiasta oltu syöty vaikka olin reilu 6 tuntia poissa. Sanni näytti kipuiselta eikä halunnut syödä mitään. Annoin parafiiniöljyä 2ml minkä tyttö nieli ja myöhemmin illalla Sannin olo heikkeni. Sanni ei jaksanut kävellä kunnolla, voimattoman oloinen, ihon kunnosta päätellen Sannilla oli nestehukkaa. Yritin tarjota ruokaa, ei maistunut. Annoin ananasmehua ja vettä ruiskulla, mutta en saanut mitenkään pakotettua sitä kurkusta, vaikka olen tehnyt sitä ennenkin.

Laskin välillä Sannin sylistä ja yritin hieroa sen mahaa mikä oli iso kova pallo. Soitimme ell joka selitteli että annan vain ananasmehua ja menen nukkumaan, katson tilannetta aamulla. En kuitenkaan poistunut huoneesta ja ½ h myöhemmin soitin ell yöllä uudelleen ja kysyin voiko hän auttaa ja puhelun aikana Sanni alkoi nytkähdellä välillä äkkinäisesti ja jäi lopulta makaamaan liikkumattomana. Kuitenkin olin saanut jo ell nousemaan ylös sängystä vastaanotolle ja me menimme ell vastaanotolle vain todetaksemme tytön kuolleeksi. Pe aamuna ruumiinavauksessa löytyi syynä mahahaava ja revennyt mahalaukku. Vaikka olisin tuonut Sannin sinä päivänä aikaisemmin, tyttöä ei enää olisi voinut pelastaa lääkärin mukaan....

Mietin kamalasti Sannin elinkaarta että saiko Sanni vatsahaavan jo todennäköisesti edellisestä kodista vai minun luona. Kun siellä edellisessä kodissa se oli yksin häkissä päivät pitkät ja tietysti muutto kotiini ja kaikki se tutustuttaminen kaikkeen uuteen vain piti vatsahaavaa yllä, kunnes muutimme uuteen asuntoon missä kanit saivat olla yhdessä olohuoneessa enemmän rauhassa.

Olisiko vatsahaavaisella kanilla auttanut pellavarouhe turvotettuna edes vähän? Oliko/onko turvotetut kaurahiutaleet turhia ja pitäisikö korvata jatkossa tuo puuro sillä pellavarouheella? Poju on jäljellä ja haluan ehkäistä tuon mahdollisuuden, en halua enää nähdä vastaavaa poismenoa.
Onko eritelty kaneille vatsahaavan oireita? Onko tämä ripuli-ummetus vuorottelu yksi sen oireista?

Sannin kuolema tuli niin äkkiä etten tiedä mitä ajatella. Olen ihan tolaltani. Varsinkin kun mietin sitä kaikkea kuinka huonosti Sanni oli edellisessä kodissä ja kuinka pelokas se oli ja kun vielä 2 pv sitten näin tytön niin intoa täynnä juoksentelemassa huoneessa ja tulemalla luokseni uteliaana herkkuja kerjäten. Sanni rakasti Pojua ja minä olin sen ystävä. Kaiken sen saavutuksen jälkeen tuntuu niin väärältä että noin kultaa täynnä oleva sydän joutui päättämään taipaleensa noin pian ja kivuliaasti. Ainut lohtu on että sain olla Sannin kanssa ne viimeisetkin, vaikkei niin iloiset hetket ja sain Sannin onnelliseksi ja kiltiksi kaniksi.

Rest in peace pikku prinsessani. Uskon että aurinkoiset päivät loistavat vain sinun kunniaksesi.